Vesiliukoiset-lannoitteet ja lannoiteseokset ovat kaksi erilaista lannoitteen muotoa. Vesiliukoisissa lannoitteissa ei ole ainoastaan kattava valikoima ravinteita ja korkea pitoisuus, eivätkä ne myöskään tuota tai sisällä sakkaa veteen liukenemisen jälkeen. Suurialkuaineiset vesiliukoiset{4}lannoitteet koostuvat pääasiassa kolmesta pääalkuaineesta eli typestä, fosforista ja kaliumista, ja ne sisältävät myös väliaineita ja hivenaineita. Suurielementtiset vesiliukoiset-lannoitteet liukenevat nopeasti veteen, ja ne imeytyvät helposti ja hyödynnetään suoraan viljelykasvien juuristossa. Ne ovat nopeavaikutteisia-lannoitteita. Tämäntyyppisellä nopeasti{10}}vaikuttavalla lannoitteella on nopea vaikutus, voimakas hedelmällisyys ja lyhyt vaikutus.
Seoslannoitteet voivat tarjota viljelykasveille kahta tai useampaa ravintoaineelementtiä ja edistää ravinteiden vuorovaikutusta viljelykasveissa. Seoslannoitteet sisältävät pääasiassa typpeä, fosforia ja kaliumia sisältävät lannoitteet. Seoslannoitteilla on monimutkainen koostumus, laaja valikoima ja merkittäviä ominaisuuksien eroja. Lannoitteet, kuten ammoniumfosfaatti, kaliumdivetyfosfaatti ja kaliumnitraatti, käyvät läpi biokemiallisen hajoamisprosessin, kun niitä levitetään maaperään. Maaperän mikro-organismien vaikutuksesta lannoitteet hajoavat ravintoaineiksi, joita kasvit voivat imeä ja hyödyntää. Siksi niiden teho on pidempi kuin vesiliukoisten lannoitteiden.
Kummalla on pidempi lannoitteen vaikutusaika, vesiliukoisella-makroravinteita sisältävällä lannoitteella vai yhdistelmälannoitteella?
Suositut blogikirjoitukset
